Vuosittainen perhetapaaminen
6
Jälleen oli vuosittainen perhetapaaminen Turussa ja tällä kertaa vähän isommalla porukalla. Oli isovanhempaa ja puolisoa ja kummia. Tänä vuonna myös juhlittiin paljon enemmän. Kaikkien saavutuksia, synttäreitä, äitienpäivää. Yleensä vietämme siis esikoisen ja kuopuksen synttäreitä tässä kohtaa, mutta nyt oli paljon muutakin juhlan aihetta.
Vuosittainen perhetapaaminen
Meillä on siis ollut siitä lähtien kun muutimme takaisin Helsinkiin tapana kokoontua touko -kesäkuun vaihteessa Turkuun yhteiseen perhetapaamiseen. Toki meillä on ollut aikaisemmin myös tapaamisia Helsingissä, kuten vuosittainen Lintsipäivä, mutta se on jäänyt pois kuvioista korona aikana, eikä sitä kukaan oikein kaipaa takaisin. Toki jotakin kivaa aina voi tehdä Lintsin tilalla. Mutta emme ole vielä sitä keksineet, että mitä se olisi. Mutta nämä tapaamiset on aina järjestetty ja nämä ovat myös kivoja tapahtumia. On ihana saada koko porukka samaan pöytään ja jutella rauhassa asioista.
Joskus keskustellaan ihan vakavistakin asioista, ei aina mutta joskus. Tällä kertaa oli niitäkin kerrottavana ja selvitettävänä. Ruokapuoli ei tällä kertaa kuitenkaan vakuuttanut meitä. Jotenkin aika pliisua aikaisempiin vuosiin verrattuna. Mutta ruokaikin on sivuseikka tässä. Se yhdessä olo on se tärkein. Me yleensä olemme yötä sukulaisten nurkissa, mutta tällä kertaa sukulainen ei voinut majoittaa meitä, joten hän halusi kustantaa mahdollisimman halvan hotellihuoneen.
Aamupala sukulaisella oli herkullinen, mies kokkasi mitä kaapista löytyi.
Tämä on oikea kermamunkki. Tuntuu ettei tätä saa muualta kuin Turusta.
Turkuvierailu jäi hiukan vailinaiseksi
Nuorimmainen pääsi isoveikan luo yöksi, joka oli hänelle tosi tärkeä juttu. Ensimmäisen yön me siis vietimme sukulaisella ja lauantaina sitten me vanhemmat siirryimme hotelille ja veimme samalla kuopuksen kassin isoveljelleen. Samalla pääsin moikkaamaan ihanaa karvaista söpöläistä. Samalla reissulla kierrettiin pari kirppistä, joista jotain pientä löysinkin ja kävimme hallissa moikkaamassa kaveriani. Hotellin kautta syömään.
Kun keksimmäinen lapsi oli hoitanut vanhusten saattohommat, niin hetken jälkeen hän lähti pikkuveikan ja avovaimonsa kanssa kotiin ja minä ja tyttäreni, sekä hänen avomies ja minun mieheni jäimme viettämään vielä iltaa. Oli kyllä mielenkiintoista liikkua Turun yössä vuosien jälkeen. On varmaan 20 vuotta aikaa siitä kun olen viimeksi hillunut Turun yössä. Hirmu hiljaista joka paikassa. Myös baarimaailma on muuttunut paljon niistä ajoista kun itse on hengaillut mestoilla. Mutta Titanic näyttely jäi tällä reissulla, ehkä kesällä sitten ehtii.
Tykkäsinkö hotellista?
En erityisemmin. Iso yllätys oli erittäin hyvä aamiainen, joka sisälsi paljon muutakin kuin sianlihaa, esimerkiksi kalkkunapekonia, josta olen erittäin mielissäni. Mutta muuten hotelli oli kyllä sellainen mitä osasi odottaa sillä rahalla mitä huone maksoi. Ehkä oli jopa yläkanttiin.
Ihana mekko on ostettu Label Second handista.
Hotellista sai kelkkunapekonia, se oli iso yllätys.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua: