Tämän päivän kymmenen parasta asiaa on ihan pakko listata tänne päivän parhaat asiat nyt heti, sillä olen niin pitkään uinut hyvin syvissä vesissä sairastumiseni takia. Mutta luulen, että kesä tuo sen valon, jota olen yrittänyt tunnelin päästä etsiä. Eli sitä valoa kohden siis mennään.

Päivän kymmenen parasta asiaa

Oli aivan ihanaa heräillä rauhassa ja kuunnella oman murusen (Söpön) tuhinaa vieressä. Tyttö ei meinannut millään herätä vaikka kuinka yritin tuuppia tyttöä hereille. Söpön tuhina on siis minun ensimmäinen paras asia.

Toinen paras asia oli se kun katsoin ulos ikkunasta ja näin auringon hymyilevän minulle, linnut lauloi ja vanha kirsikkapuu kukkii ikkunan alla. Mikä ihana lämmin henkäys tuli sisälle kun avasin parvekkeen oven ja haistelin vielä hivenen viileää ilmaa. Tästä on tulossa lämmin päivä. Tähän tulikin jo kolme parasta asiaa.

Lämmin ja aurinkoinen ilma saa pukeutumaan ihanaan vilpoiseen viskoosiin. Tietenkin itse tehtyyn mekkoon. Sen leveä helma hulmusi ihanasti kävellessä. Hulmuava helma saa aina aikaan sen, että haluaa pyöriä ja katsella miten helma pyörii ympäri.

Työpäivä täyttyi koulutuksesta ja tässä koulutuksessa pääsin rakentamaan suloisen robotin, joka hymyili minulle koko ajan. Robotista tuli Nöpö nimeltään. Sopi tuolle robotille kyllä hyvin. Sain tutustua myös vinyylileikkuriin, enempään ei nyt ollut aikaa. Ihania juttuja opin siis tänään.

Kotona sain vihdoin pitkästä aikaa syödä parsakaalipastaa omalla pihalla, paviljongin suojassa. Aurinko kutitteli ja pieni tuulenvire kutitteli hiuksia. Lasten iloinen nauru täytti pihan ja maailma tuntui jälleen heräävän eloon pitkän talven jälkeen.

Viimeinen paras asia oli se, että kotiin tullessa sai vaihtaa vaatteet kesäisiin söpöstelyvaatteisiin ja heittäytyä pihan sohvalle röhnöttämään ja juomaan kahvia. Mitään ei tarvinnut enää tehdä ja mihinkään mennä. Sulautua sohvaan ja jäädä siihen. Kuunnella vain linnun laulua ja olla hiljaa. Mitään muuta ei tarvita.

Parsakaalipasta, Cafe Mlynekin tunnelmalla ja VillaNannan twistillä

Yksi meidän lempiravintoloita Krakovassa on ollut Cafe Mlynek. Valitettavasti ravintola on sulkenut ovensa pysyvästi, mutta me olemme tuoneet jotakin mukanamme sieltä. Nimittäin yhtenä vuonna kun söimme siellä parsakaalipastaa, ihastuimme siihen niin täysin, että aloimme kotona testailla omaa versiota ja nyt kirjoitan teille myös reseptin meidän yhdestä lempiruuista. Joten olkaatte hyvät, esittelyssä parsakaalipasta.

• Penne pastaa
• puolikas parsakaali
• oliiviöljyä
• valkosipuli
• kevätsipuli
• kermaa
• vehnäjauhoja

Tee näin:

• Keitä penne pussin ohjeen mukaan, keitä myös parsakaali (isohkoja lohkoja)
• Lämmitä pannu ja lisää siihen oliiviöljy lämpenemään (reippaalla kädellä öljyä)
• Lisää pilkottu valkosipuli sekä sipuli. Lisää kypsä parsakaali pannulle. Mausta makusi mukaan (merisuolaa, mustapippuria)
• Lisää kerma (vähintään puoli desiä) Lisää vehnäjauhoja vähän kerrallaan, jotta kerma hiukan jämäköityy. Kääntele varovasti. Maista (lisää maustetta jos maku ei ole riittävä)
• Annostele lautaselle ja raasta päälle parmesaania tai grana padanoa

Sain pari kuukautta sitten RCVS diagnoosi epäilyn (aivovaltimon supistuma) ja sairaalajakson jälkeen olen elänyt suhteellisen normaalia elämää kotosalla. Sain kaksi viikkoa sairaslomaa ja tarkat ohjeet lääkityksestä. Näiden ohjeiden mukaan olen mennyt siitä lähtien. Mutta onko kaikki niin hyvin mitä voisi kuvitella?

RCVS ja kuntoutus

Töihin palaaminen oli rankkaa ja tervehtyminen on ollut hidasta. Tosin, työ on myös kuntouttanut minua nopeasti. Kotona makoilu toi mukanaan toisen vitsauksen, nimittäin jännityspäänsäryn, jota ensin luulin tähän sairauteen liittyväksi, jota se ei sitten ollutkaan. Lääkitystä on vähennetty ohjeen mukaan mutta pidemmän ajan kuluttua mitä suunniteltiin. Nyt otan vain kaksi tablettia päivässä ja olen jälleen siinä tilanteessa, että kivut ovat tulleet arkeen. Onneksi kuitenkaan kohtauksia ei ole. Mutta tietyt liikkeet vaikuttaa kipuun niin, että ilman lääkkeitä kohtaus kyllä tulisi.

Toivon, että kesällä pääsisin eroon tästä sairaudesta ja voisin elää normaalia elämää. Pelkoja tosin vielä on, kuten pelko kohtauksista sekä se, että en näe vanhempia lapsiani enää. Olen kuitenkin katse tulevaisuudessa, enkä enää mieti päivittäin näitä asioita. Koitan elää mahdollisimman normaalia elämää kaikin puolin. Pyöräilykin on jo otettu osaksi arkea ja olen paljon myös kävellyt. Koitan saada tätä jännityspäänsärkyä myös pois.

Toiveita kesälle

Mitään kummempia toiveita ei tälle kesälle ole. Uskon, että elämä on siirtynyt tänä kesänä pitkälti kotinurkkiin. Väsyn niin nopeasti kun kivut vie voimat nopeasti. Haluan ommella ja nauttia uusista vaatteistani. Toki minulla on valtava matkakuume, mutta tässä tilassa en uskalla ainakaan kauas matkustaa. Eli jos jonnekin mennään, niin ihan tässä nurkilla pyöritään. Toivon myös, että päästään nauttimaan ilmaisista tapahtumista samoin kuin ennen koronaa ja voin niitä vinkkejä täällä blogissakin antaa.

Sairastuminen ei ole mukavaa ja toivonkin, että kesäkuun magneettikuvassa näkyisi jo tervehtymisen merkkejä ja elättelen toiveita, ettei näitä kamalia kohtauksia enää tulisi. En halua kokea enää mitään tällaista mitä olen kokenut. En soisi tätä kenellekään. Kokemus on kyllä kauhea ja jättää jälkensä vaikka ei enää kiusaisi kohtauksillaan. Toivotaan siis ihanaa tulevaa kesää, joka on upea kaikesta huolimatta.

Asu:

• Farkkutakki: Levis, Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
• Mekko: KappAhl
• Maiharit: D.R Martens
• Laukku: Itse tehty, materiaali Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto
• Aurinkolasit: RayBan
• Pitsiset polvisukat: Indiska
• Korvakorut: Ostettu käsityöläiseltä, tölkinpohjista tehdyt

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

LUE MYÖS:

Thunderclap headache