Mekkotehtaan Helmat -kirja
10
Tämän kesän hitti on Mekkotehtaan Helmat -kirja, jota odotti ompeluväki kuumeisesti ja kun se vihdoin tipahti minullekin postiin, niin olihan siitä ihan pakko lopulta ommella edes se yksi mekko. Toki ompelen lisääkin mutta ompeluhommat ovat vähän valitettavasti jääneet unholaan toistaiseksi. Korjaushommia vain olisi nyt tehtävä ja ne eivät maistu.
Mekkotehtaan Helmat -kirja
Odottelin ensin, että muut alkavat tehdä kirjan malleja ja luin ahkerasti mielipiteitä ja kaavojen mitoituksista. Kaikki olivat sitä mieltä, että kaavojen koot pitävät kutinsa, joten päätin piirtää sitten sen oman koon ja valitsin malliksi mekon nimeltä Vilja ja kankaaksi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytyneen verhon. Ja ei kun hommiin. Jo leikkuu vaiheessa aloin hiukan miettiä, että tulikohan nyt leikattua väärän kokoinen, mutta luotin siihen mitä sanottiin ja jatkoin hommia.
Päätin kesken leikkuun, että omasta mekostani teen maksimekon, kun se on kirjassa mini ja tällä ajatuksella jatkettiin. Sain mekon valmiiksi, malli on helppo tehdä vaikka on aikaa vievä malli. Se on kuitenkin suhteellisen helppo toteuttaa. Sovin mekon ja minähän hukuin siihen. Ei muuta kuin pienentämään reilusti. Eli minulle olisi hyvä ollut, että olisin sittenkin mittataulukosta valinnut kaksi numeroa pienemmän mitä mitat ohjeisti. Minun pitäisi aina muistaa se, että vaikka olen tuhti tyttö, niin olen kuitenkin aika pikkuinen.
Mielipiteet lopputuloksesta
Mekko on edelleen liian iso, ehkä joskus innostun sen pienentämään kunnolla tai sitten annan olla vain sen sellaisena kuin on. Onhan tämä kuitenkin ihana kesämekko ja sopii hyvin hellepäivään. Toistaiseksi mekko roikkuu minulla kotimekkona, joka on kiva vain heittää niskaan kun tulee kotiin ja sisällä on 24 astetta lämmintä. Suunnitelmissa oli ommella pari muutakin mekkoa kesäksi tuosta kirjasta, mutta enpä ole ehtinyt sitä hommaa tekemään. Ompelu ei maistu.
Pidän mekosta kuitenkin, vaikka iso onkin ja ehkä olisi pitänyt tehdä siitä sittenkin minimallinen, mutta ei tämä lopulta minua haittaa vaikka olisi millainen, puuvillakin taitaa lopulta olla hiukan väärä materiaali tähän mekkoon, sillä se on aika tönkkö. Mitä luulet, olisiko toinen materiaali ollut parempi tähän?
Vielä esittelen muutaman ihanan kesävaatteen ja pikku hiljaa siirryn syksyn ihaniin asuihin. Siitäkin huolimatta, että on vielä kauniit helteet. Olen nimittäin luvannut esitellä täällä blogissani millaiset ihanat löydöt olen tehnyt Fidasta. Silloin keskityin vain syksyyn ja syksyn väreihin. Jos haluat kurkata jo nyt mitä ostin, niin olen julkaissut kummallisen videon aiheesta. Linkki tässä. Kuitenkin vielä kuvaan ne tänne blogiinkin kunhan helteet hiukan helpottaa.
Rentoa lauantaita kaikille!
Seuraa minua:
On vielä kesää jäljellä
On vielä kesää jäljellä, ainakin mitä sää meille kertoo. Hellettä lupailee, on elokuu ja helleaalto kutittaa meitä. Tosin, meillä yksi sankari on kovassa flunssassa. Ei koronassa, ei ainakaan vielä. Mutta ei anneta sellaisen flunssan häiritä sen enempää, vaan nautitaan helteestä (vaikka poika ei nauti kun kuume kiusaa). Mutta mehujää maistuu kipeänäkin.
Vielä on kesää jäljellä
Nyt kun on näin ihanat kelit, on silloin se hetki kun hyppää vihdoin pyörän selkään, kyllä, mieheni päätti tuossa viikko sitten uhmata fysioterapeuttia ja halusi lähteä minun kanssa pyöräreissulle. Ja kun kauas ei kotoa uskallettu lähteä, minä jalkavaivaisena ja mies olkapäävaivaisena, niin pyörät suunnattiin kohti meidän takapihaa ja siitä hiukan edemmäs lempipaikkaamme. Nimittäin Ruutinkoskelle. Tosin siitä sitten hiukan jatkettiin matkaa kohti Niskalan koskea. Voin kyllä sanoa, että oli aika reissu. Pellolla kun polkee, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja mihinkään ei pääse varjoon. Siinä on kyllä kroppa koetuksella.
Tarkoitus oli mennä Pitkäkoskelle asti, mutta loppui puhti kesken, ihan vain siitä syystä, ettei sitä aurinkoa päästy karkuun. Hypättiin siis lopulta pellolta Keskuspuistoon ja huristeltiin menemään kohti Niskala Arboretumia ja siitä sitten kotiin päin. Heti oli viileämpi ajaa kun oltiin puiden suojassa. Koska pyöräily on ollut todella vähäistä nyt parina vuonna ensin meikäläisen jalkaongelman takia ja nyt miehen olkapääleikkauksen vuoksi, niin se kuntokaan ei ole mikään paras mahdollinen. Mutta ihanaa oli taas ajaa ja seikkailla.
Mikä Ruutinkoskessa viehättää?
Minusta Ruutinkoski on on yksi ihanimpia paikkoja Helsingissä. Kävely Vantaanjokea pitkin piristää kummasti kun kuuntelee kosken pauhunaa, tai tällä kertaa kyllä pientä solinaa. Vesi oli hyvin matalalla. Mutta yleensä pauhunan kuulee kauas, niin kovin joki kuohuaa. Se on upea ääni. Linnut saalsitaa ruokaa ja kalat uivat ihan pinnassa. On todella mielenkiintoista katsella mitä ympärillä tapahtuu. Istua vain kivellä ja ihmetellä luonnon upeutta.
Oltiin miehen kanssa ihan kahdestaan, poika oli omissa riennoissaan, niin tietenkin lähdimme viettämään yhteistä aikaa pyörän päälle. Vaikka tämä kierros on tehty tuhat ja sata kertaa, niin siltikin nautin joka kerta tänne tulemisesta. Ei kiire minnekkään, katsellaan sylikkäin miten joki virtaa ja linnut lentelee ympärillä. Kalat tulee rantaan ihmettelemään meitä ja vähän matkan päässä pojat kalastaa. Kaikkialla on elämää. Vetää keuhkot täyteen happea ja sulkee silmät. Tämä on elämää. Vielä siis ehtii nauttia kesästä ja tehdä lähialueille retkiä hyvässä seurassa (omassakin seurassa).
Tämä postaus on osaa yhteisöprojektiamme “On vielä kesää jäljellä”. Tervetuloa lukemaan muitakin näkemyksiä asiasta:
- Linkki 1: VIA PER ASPERA AD ASTRA
- Linkki 2: Aito ajatus
- Linkki 3: Jowisfreelife
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua: