Tyttären virkattu toppi
8
Surullisen kuuluisa tyttären toppi esitellään vihdoinkin tässä blogissa. Tosin, toppia ei ole vielä päästy kuvaamaan päällä, joten Joudumme tyytymään tasokuviin, jotka otin topista heti kun se valmistui. Miksi toppi on surullisen kuuluisa? Kerron siitä nyt tarkemmin. Onneksi toppi on tällä hetkellä tykätty ja rakastettu.
Tyttären virkattu toppi
Tyttäreni pyysi tuossa kesän alussa, että virkkaisin hänelle valkoisen topin Ruisrockiin ja laittoi myös mitat minulle tulemaan. Tietenkin kilttinä äitinä kipittelin lankakauppaan ja hankin puuvillalankaa, minulla kun ei ollut tarpeeksi valkoista. Lanka vaihtoehdoista valitsin lopulta Drops Paris -langan. Lanka on paksuhkoa ja mukava virkata sekä neuloa. Olen tällä langalla virkannut paljon hiusdonitseja.
Lankaa voi ostaa esimerkiksi Menita lankakaupasta. Jos ei pääse lankakauppaan, niin netin kautta voi myös tilata.
Tyttäreni tyyli on hyvin klassinen ja vain muutamat värit on sallittuja. Vaatteen ulkonäkö on mahdollisimman minimaalinen. Ei samalla tavoin runsas mitä minulla on. Topin takakappaleen pitää olla mahdollisimman pieni, että saa nyöritettyä kivasti takaosan, mielellään avoin selkä. Pitsikuvion pitää olla hillitty eikä se saa olla mitenkään suurta ja näyttävää. Toppiin ei saanut tulla olkaimia, vaan nyörityksen pitää mennä niskan taakse.
Lopulta junalla Turkuun
Toppi tuli valmiiksi ja se lähetettiin tytölle postissa kotiin. Muutaman päivän päästä tuli viesti, että toppi on aivan ihastuttava, mutta lopulta aivan liian suuri. Ei muuta kuin junalippujen ostoon ja kiireellä topin perässä Turkuun. Purin topin alaosan kokonaan ja aloin virkata uutta alaosaa. Tällä kertaa paljon, paljon pienempänä mitä alun perin tein. Hyvä oli myös se, että pääsin sovittamaan ja näin toppi valmistui lopulta juuri sellaiseksi kuin oli tarkoituskin.
Tähän toppiin ei ole mitään selkeää ohjetta, sillä ulkomuistista tein tämän. Mutta tietenkin Garnstudion ohjeita kannattaa käyttää näiden toppien teossa. Heillä on kivoja toppiohjeita, tai sitten ottaa kuppiosan bikiniohjeesta ja tekee alaosan miten tahtoo. Virkkasin keväällä ja kesällä niin paljon toppeja, että tuossa alkukesästä en enää katsellut mitään ohjeita kun virkkailin.
Tässä oli nyt toistaiseksi tämän kesän virkatut topit. Olenkin jo ottanut kutimet esiin ja neuleita on valmistunut mukavaan tahtiin. Ompelukonetta en ole saanut vieläkään esiin. Ompelut on toistaiseksi ommeltu.
- Printattavat lahjavyöteet löytyy Madam B.C -blogista.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Tildan talvisia tunnelmia
Tildan kirjat ovat minulle olleet aina vähän isoja kysymysmerkkejä. En ole koskaan ihan ymmärtänyt niiden sisustusasioiden päälle, mitä näissä kirjoissa on. Nyt kuitenkin löysin Tildan talvisia tunnelmia kirjan ja ompelin yhden työn ja ehkä sitten kuitenkin alan jotenkin ymmärtämään näitä töitä. Ja ei, en ostanut kirjaa kirjakaupasta, vaan Kierrätyskeskuksesta.
Tildan talvisia tunnelmia
Aurinko kutittelee nenää kun astun autosta ulos, hiki virtaa pitkin selkää kun kipittelen Nihtisillan Kierrätyskeskukseen. Tarkoitus olisi löytää jokin käsityökirja, josta saisi mielenkiintoisia, ehkä hiukan unohduksissa olevia ideoita syksyn kerhoihin. Suuntasin ensimmäisenä ilmaisosastolle ja aloin penkoa kirjahyllyä ja laatikoita. Kirja kasan alta kurkisti jotakin tuttua, jonka olen nähnyt monet kerrat, mutta koskaan en ole selailua enempää innostunut kirjasta. Mutta nyt ajattelin kirjan ottaa, jos vain kerkeän. Monta hikistä kättä penkoo ja heittelee kirjoja sinne tänne ja minä haluan vain tuon yhden.
Otan asennon ja hyökkään kohti tätä tiettyä kirjaa. Se on kuin hidastus elokuvasta kun nappaan kirjan itselleni, koska kirja on alimmaisena, kaatuu koko kirjakasa kauniisti pitkin poikin ja saan närkästyneitä katseita suuntaani. Minua se ei haittaa, haluan pian pois tuosta ahtaasta tilasta, joka on kuin sauna ilman kiuasta ja alan työntymään ihmismassaa vastaan ulos ilmaisosastolta. Tämä kirja saa riittää nyt tällä kertaa. Haluan pois.
Miksi nämä kirjat aiheuttaa minussa väänteitä?
Johtuu ehkä nukkien muodosta, jotka muistuttaa minua lapsuuden kuumeunista, joissa erittäin lihava ja lyhyt mies tanssii erittäin laihan ja pitkän naisen kanssa. He ovat pimeässä tilassa ja loistavat mustaa tilaa vasten. Tunnelma unessa on aina ollut todella ahdistava. Musiikkia ei kuule koskaan mutta pari tanssii aina, se ei lopu vaikka miten unessa yritän herätä. Nuo nuket, joita kirjassa on, ihan jokaisessa kirjassa, muistuttavat minua tuosta kuumehoureunesta aina. Nykyään en sitä kyseistä unta enää nää, mutta muistan sen koko lopunelämäni. Se ei myöskään ole minun ainut kuumeuni, mutta se on silti ahdistava.
Joka tapauksessa päätin ommella yhden noista ideoista ja tietenkin valitsin ompelukoneen, se sopii minulle erittäin hyvin. Koska minulla ei myöskään ole tuollaisia materiaaleja mitä ohjeessa oli, joten piti ryhtyä hyvin luovaksi, tein napeista ja pahvista lankarullan, vähän turhan paksua rautalankaa oli, mutta ei se mitään, näillä mennään. Hauska ompelukone tuli kuitenkin ja voin luvata, että kyseinen ompelukone tulee tutuksi kyllä teille vielä moneen kertaan!
Saanko esitellä, minun Tilda ompelukoneeni!
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua: