Shoppailu on kivaa
14
Shoppailu on todella kivaa ja parasta on kun sen voi suorittaa omassa vaatekaapissa. Minua kritisoidaan useasti siitä, että minulla on vaatteita paljon ja käytänkö niitä kaikkia. Käytän ja niillä kaikilla on oma paikkansa. Mutta joskus käy niinkin, että jotkin vaatteet katoaa sinne kaapin pohjalle kauas piiloon. Sitä vain tapahtuu, eikä sille mahda mitään. Mutta sen vuoksi minä shoppailenkin omassa vaatekaapissani.
Shoppailu on kivaa
Ostolakko on mennyt tällä hetkellä oikein hyvin, vaikka valitettavasti tammikuussa kävikin kömmähdys. Mutta nyt oikeasti pääsee nauttimaan oman vaatekaapin salaisista koloista ja tekemään ihania löytöjä sieltä omasta kaapista. Näin saa käyttöön myös ne vaatteet, joita ”unohtaa” käyttää. On hiukan pakko kaivella ja testailla erilaisia yhdistelmiä. Pinterest on myös ollut suureksi avuksi tässä kun olen miettinyt miten yhdistelen uudella tavalla vanhoja vaatteitani.
Tällä kertaa tosin satuin löytämään neulemekon, jonka olemassa olon olen kokonaan unohtanut. Etsin ihan toista mekkoa, joka on itse tekemäni, mutta löysinkin tämän mekon ja päätinkin laittaa sen päälleni. Laatikosta löytyi valkoiset sukkahousut ja jalkaan sopi pitkävartiset ruskeat maiharin tyyppiset saapikkaat. Takiksi valikoitui minun yksi lempitakeista. Valkoinen teddytakki. Näillä siis mennään tällä kertaa. Tällainen shoppailu on kivaa.
Mekon tarina
Mekon tarina on se, etten tiedä sen tarinaa. Luulin ensin, että olen hankkinut sen matkamuistona jostain maasta, mutta vaikuttaakin nyt sille, että se on hankittu kirpparilta. Valitettavasti näin voi joskus käydä, ettei muista jonkin vaatteen alkuperää, kun taltioin nykyisin niin huonosti kirppisostoksiani tai ylipäänsä ostoksiani. Ennen kuvasin kaikki heti kun pääsin kotiin. Nykyään en kuvaa niitä juuri ollenkaan. Ne kannattaisi kyllä kuvata, aina. Paikat, joista olen voinut tämän mekon ostaa on Hakaniemen Fida tai Söörnäisten Fida tai ehkä Arabian UFF. Fidaa kyllä enemmän veikkaan tässä.
Oli mekko hankittu sitten mistä tahansa, niin en muista, että olisin tätä vielä päässyt käyttämään. Mutta nyt käytän varmasti, laitan mekon kaappiin esille ja näin muistan napata sen aina päälleni. Käsittämätöntä miten olen voinut unohtaa näin kauniin mekon kaapin pohjalle. Mutta tätä sattuu aina välillä. Enkä edelleenkään häpeä sitä, että minulla on paljon vaatteita. Koska nyt voi hienosti toteuttaa tämän kaltaista shoppailua helposti.
Mekko on ihanan pehmeä ja lämmin. On tunne kuin olisi pukeutunut hattaraan. Se on kevyt ja ilmava. Vaikuttaa sille, että mekko siirtyy voimavaatteisiin, sillä kun puin vaatteen päälle fiilis kohosi ylimpään tasoon. Fiilis kun on ollut aika matalalla koko viikon. Joten mekko ei ole vain lempivaate, vaan se on myös voimavaatteeni. Minua ei siis haitannut yhtään vaikka tukka oli harjaamatta ja super takussa, laineet sojotti joka suuntaan. Yleensä kun suoristan hiukset, koska silloin ne edes hiukan pysyy niin, etteivät mene takkuun. Huom, vähän.
Mukavaa lauantaita!
Seuraa minua:
Helmikuun monivaiheinen alku
Helmikuun alku ei mennyt kovin hyvin. Mitä ihmettä on tapahtunut? Miksi minä olen ollut hiukan huono kirjoittamaan minnekään mitään. Kirjoitinkin jo, ettei viime viikonloppu mennyt kauhean hyvin, mutta jätin kertomatta jotakin, joka todella sekoitti koko tämän viikon. Eikä vain minua, vaan monia muita myös. Haluan siis kertoa teille, miksi olen allapäin ja miksi kirjoita tällaisen viikon tapahtumista kertovan postauksen, jollaista yleensä en kirjoita. Voit lukea hankalasta lauantaista täältä.
Helmikuun monivaiheinen alku
Kun aloitin työssäni vuonna 2016 tuntsarina, aloitti yksi työntekijä kaupungilla, minun kotitilallani, jonne tein lähes pelkästään tunteja, tein myös jalkautuvaa tyttötyötä samaan tilaan. Monen mutkan kautta minut lopulta vakinaistettiin kyseiseen tilaan. Koska tämä oli se paikka jossa viihdyin, oli niin ihanat työkaveritkin, varsinkin tämä yksi työkaveri. Viime viikolla sitten tuli suru uutinen, että tämä mahtava tyyppi on menehtynyt. Tämä nuori, elämä edessä oleva upea ihminen. Suru vei ajatukset kokonaan muualle, olen keskittynyt tekemään vain sen työn mikä pitää tehdä. Muutoin olen ollut niin väsynyt, etten ole jaksanut miettiä mitä kirjoittaisin, mitä postaisin Instaan.
Tämän ihmisen kuolema on jälleen herätellyt ja ravistellut minua, että elämä on hyvin hauras. Se voi päättyä hyvinkin nopeasti. Elämän kuuluisi mennä niin, että vanhemmat kuolee ensin, ei niin, että nuoret menehtyy ja jättävät taakseen suuren tyhjän aukon. Minulle jäi vain muistot hassutteluista, naurusta ja vakavista keskusteluista. Hän ei ollut ihminen, joka jäisi paikalleen vaan hänellä oli monta rautaa tulessa ja valtava määrä suunnitelmia. Nuoret tykkäsi hänestä ja tietenkin me työkaverit. Työyhteisö, varsinkin me, jotka olemme hänen kanssa töitä tehneet olemme tilassa, missä on vaikea ymmärtää tapahtunutta.
Emme viettäneet hääpäivää
Meillä oli tällä viikolla myös hääpäivä, 16 hääpäivä, mutta sen juhlistaminen siirtyy, koska en jaksa juhlia sitä nyt. Mieheni onneksi antaa minulle tämän mahdollisuuden, vaikka hänelle hääpäivän vietto on tärkeää. Ensi kuussa toivottavasti minunkin fiilis on jo vähän toinen ja olen toipunut järkytyksestä sekä surusta vähäsen. Tokihan minä kovin odotankin hääpäiväämme, vaikka nyt ei sitä vietetäkään.
Muuten viikko on mennyt aika sumussa, röntgenissä käyntiä, lääkärille soittelua, olen uppoutunut työhön kokonaan. Huonosti saanut kotona mitään tehtyä, töiden jälkeen lähes heti vain nukkumaan. Käsityötkin odottavat kiltisti pinossa. Kerran otin sukan esille kun ajattelin, että nyt neulon edes tuon yhden sukan valmiiksi, mutta siihen se sukka jäi viereeni. Yritän löytää kirjoittamisen ilon, joka on nyt kadonnut jonnekkin.
Toivotan rakkaalle työkaverille hyvää taivasmatkaa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: