Hae
VillaNanna

Älä koskaan

Älä koskaan

Älä koskaan käytä vaatteita, joita käytit nuorena. Näin aina sanotaan. Silloin kun itse olin nuori, oli 80 -luvun kulta-aika. Kaikki ei todellakaan ollut hienosti ja hyvin, mutta muoti oli mielenkiintoista, se oli niin mielenkiintoista, että meikäläinen käyttää edelleenkin sen ajan vaatteita. En minä tosin niihin omiin sen ajan vaatteisiin enää mahdu, sillä olen 30 kg isompi kuin silloin, mutta esimerkiksi UFFin vintage liikkeistä löytyy juuri niitä vaatteita, joita silloin joko halusin tai käytin. Omassa koossa tietenkin.

Älä koskaan

Sanotaan ja mitä se sitten oikeasti tarkoittaa? Ainakin sitä, että näyttää silloin vanhalle, jos laittaa oman nuoruutensa vaatteita päälleen. Tai näin sanotaan. Mutta haittaako se? Jos näyttää vanhalle? Ikälopulle? Vai näyttääkö vanhanaikaiselle? Itseäni ei kauheasti haittaa, vaikka näyttäisin miten vanhanaikaiselle tai vanhalle. Itse tykkään sen verran paljon 80 -ja 90 -lukujen vaatteista, että olen innoista soikeana kun löydän jonkin asian, mitä olen jo vuosia etsinyt.

Älä siis koskaan kuuntele ketään pukeutumisessa, vaan pue päällesi juuri sellaisia vaatteita, kuin itse haluat käyttää. Valitse aina ne lempivaatteet kaappiin, älä koskaan ota mukaan kaupasta mitään sellaista, joka on vain ehkä tai voi olla, vaan sen vaatteen, joka sovittaessa nostaa itsetuntoa ja vaate päälle tunnet olevasi upea. Kaikki muut jätä ostamatta.

Kasariluvun neuleet

80 -luvulla oli paljon erilaisia neuleita, oli lepakkohihaa, oli isoja olkapäitä ja oli nämä ihanat mielenkiintoisilla tekstuureilla varustetut ihanuudet. Novitan lehdet olivat silloin täynnä toinen toistaan upeampia ja yliampuvimpia neuleita. Yksi neuleäiti oli tv kuuluttaja Irene Usvasalo ja hänen upeat neuleet näyttäytyi tv katsojille ja aiheutti ison neuloosin. 80 -luvun geometriset kuviot ja eri lankojen yhdistelmät samassa paidassa oli hitti tuohon aikaan. Itse ihailin valtavasti Irene Usvasalon neuleita ja olisin voinut käyttää niitä kaikkia. En vain neulonut siihen aikaan ollenkaan. En osannut, eikä se homma edes kiinnostanut. Oikeastaan mitkään käsityöt eivät olleet meikäläisen juttu, vaikka jotain aina koitin tehdäkin.

Koska todellisuudessa en koskaan sellaista paitaa saanut, jossa oli eri lankoja käytetty samassa paidassa, olen sitten etsinyt sellaista, minulle sopivaa jo vuosia. Kirppis intoiluni aikana olen sitten vihdoin löytänyt vintage liikkeet ja sitä kautta myös palanut takaisin omaan nuoruuteeni ja sieltä poiminut kaappiin erilaisia sen ajan hittivaatteita ja kovan uurastuksen jälkeen löytänyt myös juuri sen neuleen, jota olen vuosia etsinyt. Minulle kun ei kelpaa ihan mikä tahansa vaate, vaan sen pitää olla juuri se vaate.

Joten nyt vihdoin esittelen teille paidan, josta saan kuulla aina sitä, että älä koskaan käytä oman nuoruuden ajan vaatteita, näytät vanhan aikaiselle. Minun lempipaitani, minun vanhanaikainen look on nyt kaikkien nähtävillä, olkaa hyvät ja tätä paitaa käytetään ja paljon!

Älä koskaan

Tiistai on toivoa täynnä!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Sunnuntai tyyli omasta kaapista

Sunnuntai tyyli omasta kaapista

Sunnuntai on minulla viikon ensimmäinen päivä, mutta koska se on vapaapäivä, niin silloin otan hyvin rauhassa. Ompelen ja hengailen, lepäilen ja valmistaudun maanantain työpäivään. Siksi pieni happihyppely teki terää ja vaikka oli vapaapäivä, niin halusin pukea päälleni jotakin kivaa.

Sodan kasvot näyttäytyi meille

Tämä viikonloppu on ollut erityisin haastava monin tavoin. Sodan kasvot näyttäytyi meille erittäin rumasti jo viime viikolla ja ja se tietenkin vaikutti myös viikonloppuun. Tuntuu kuin olisi pidättänyt henkeään koko tämän ajan. Myös se jännitti, että minun toinen haastattelu osui juuri sunnuntaille.

Kun puhuin aikaisemmin siitä, että alan opiskella, niin asia ei ollut niin yksinkertainen. Nimittäin haastattelut olivat ensin, soveltuvuushaastattelut. Pääsin ne nyt läpi ja seuraavaksi siirryn sitten itse opintomoduliin. Jännittää todella paljon miten selviän tästä kaikesta. Mutta tämän tien haluan kulkea.

Olen onnellinen

Pääsin siis ensimmäiseen vaiheeseen syksyllä ja aloitin opinnot, mutta sitten seuraava vaihe oli turvallisuusselvitys ja jos sen pääsi läpi, niin sitten soveltuvuus haastattelut. Minua haastateltiin kaksi kertaa, sillä tilanteeni on hankala, joten haastattelijat halusivat olla varmoja omasta päätöksestään. Pääsin kuitenkin seuraavaan vaiheeseen, joka tulee muuttamaan koko elämäni. Helppo tie tämä ei ole, ei millään tavalla, mutta tämä on tie, joka minun on tehtävä. Joten jotakin hyvää pahan keskellä.

Sunnuntai tyyli omasta kaapista

Koska tässä on oma elämä myös elettävänä, eikä voi koko elämää täyttää sodalla, on hyvä koittaa keskittyä omaan arkeen ja siihen miten parantaa sitä omaa oloa ja omaa sodan tuomaa tuskaa. Minulle se on tosiaan ompelu, neulonta sekä oman kaapin kaivelu. Tällä kertaa siis löysin kaapista vaatteet, joista yksi vaate on myös ollut myynnissä, mutta kulkeutunut lopulta takaisin kaappiin. Nimittäin farkkuhame. Edelleenkään kyseinen hame ei ole lempparivaate ja ei tästä syystä kuuluisi kaappiini. Syy siihen on volankihameen malli. Vaikka tykkään volankihameista ja niitä minulla on monen monta, niin tämä hame ei valitettavasti kuulu siihen. Vaikka olen pienentänyt hametta paljon, se on edelleen valtavan suuri minulle. Olenkin suunnitellut, että purkaisin sen kokonaan ja tekisin uudelleen ja muokkaisin itselleni sopivammaksi. Saa nähdä tuleeko tätä asiaa koskaan tehtyä. Näin kuitenkin olen suunnitellut.

Sunnuntai tyylini

  • Tekoturkki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
  • Neule: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto
  • Fakkuhame: Itse tehty, vanhojen farkkujen jämistä
  • Sukkahousut: Suva, Tallinna
  • Kengät: Dr Martens

Minulle sunnuntain vaatetukset ovat aina tärkeitä, mutta meikkiä en laita yhtään sunnuntaina. Muutenkin käytän meikkiä todella vähän, mutta sunnuntaina en ollenkaan. Se ei vain kuulu tähän päivään ollenkaan. Yleensä parasta on pukea verkkarit jalkaan, mutta riippuen tilanteesta, niin pukeudun myös kivasti. Nyt oli se tilanne, että verkkarit saivat jäädä kaappiin ja päälle kulkeutui ihan muuta.

Hiukan jännittää mennä töihin, kun ei tiedä miten paljon lapset ja nuoret ovat joutuneet näkemään sodan kauhuja. Yleensä meillä kun jutellaan päivän polttavista asioista, mutta sota on sellainen asia mitä pelkää vähän kaikki. Toivon todella, että tämä pian päättyisi.

Sunnuntai tyyli omasta kaapista Sunnuntai tyyli omasta kaapista

Hyvää viikkoa kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest