Minä ja hän on me kaksi -postaus, on meidän kahden tarina. Sellainen nopea läpileikkaus siitä miten kaikki tapahtui ja mitä tapahtuu nyt.

Tapaaminen

Muutin 2004 Helsinkiin kahden lapseni kanssa. Turulla ei ollut minulle mitään annettavaa, joten halusin kokeilla siipiäni muualla. Mukana minulla ei ollut kuin vaatteet, astiat, muutama laatikko tavaroita ja lapset kainalossa. Aloitin siis täysin nollasta. Työni alkoi heti seuraavalla viikolla muutosta. Uusi koulu esikoisella ja kotiin hoitaja pikkuiselle.

Tapasin mieheni työpaikalla, samana päivänä kuin työni alkoi. Näin siniset silmät tapittavan minua ja se oli sitten siinä. Rakastuimme päätä pahkaa. Mutta meistä tuli hyvät kaverit. Muutama kuukausi ehdittiin olla samassa työpaikassa kun mieheni muutti pois Helsingistä, minä vaihdoin työpaikkaa.

Kului puolitoista vuotta kun mieheni soitti minulle, että koska olen menossa Turkuun. Sovittiin treffit ystäväni keikalle ja sen illan jälkeen ei paluuta enää ollut. Tunteet olivat samat kuin silloin kun nähtiin ihan ensimmäisen kerran. Siltä istumalta päätimme mennä naimisiin. Näin minä 33 vuotias kahden lapsen yksinhuoltaja ja 23 vuotias lapseton nuorimies hyppäsimme tuntemattomaan. Muutama kuukausi ensitreffien jälkeen, olimme aviopari ja aloitimme yhteisen taipaleen. Turussa.

Avioliitto

Meidän avioliitto ei alkanut ruusuisesti, minä jäin Helsinkiin kuudeksi kuukaudeksi, sillä halusin hoitaa työni loppuun fiksusti. Sairastuin vakavasti basedowin tautiin, joka rokotti paljon liittoamme. Mieheni joutui hoitamaan niin minua, kuin lapsia ja tekemään kolmivuorotyötä. Kukaan ei uskonut, että avioliitto kestää muutamaa kuukautta pidempään. Pahimpina aikoina mieheni oli kuukausia kestävillä työkomennuksilla muilla mailla vierahilla. Hankalin olin ensimmäinen komennus Kiinassa, joka kesti kolmisen kuukautta. Yhteydenpito oli hivenen hankalaa, vaikka Skypet ja Facet oli keksitty, aikaerot vähän häiritsi.

Yhteisen lapsen syntyminenkään ei ollut helpoin tie. Tutkimuksia ja leikkaus, kohdunulkopuolinen raskaus ja samaan aikaan kohturaskaus. Ja kun saadaan hetki hengähtää, alkaa lääkäri ja sairaalarumba nuorimman kanssa. Tätä rumbaa kesti monta vuotta.

Mies haki yliopistoon, pääsi lukemaan teologiksi ja muutimme Helsinkiin takaisin, viimeisen kerran. Muuttoa edelsi erittäin vaikea matka Kazimierziin, jossa löysin voiman jatkaa taistelua sairauttani vastaan. Matkan jälkeen minut leikattiin ja aloin toipua.

Myös minä lähdin opiskelemaan nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajaksi. Opinnot eteni hyvin mutta esikoisen kohdalla hommat menivät pieleen ja jouduin keskittymään paljon siihen. Hänen koira jouduttiin lopettamaan, jäi auton alle suojatiellä valoissa ja siitä seurannut terveydelliset ongelmat, työpaikan jättäminen ja kuntoutus. Uuden ammatin miettiminen ja opiskelu. Niin paljon vähässä ajassa…

Yhteinen aika

Meille jaksettiin sanoa, ettei hommasta tule mitään ja, että nuori ei jaksa pitkään hoitaa vanhaa sairasta vaimoaan. Mutta nyt kun aika on kulunut, olemme löytäneet oman tavan rentoutua. On ammatit, opinnot ohi, lapset kasvaa ja varttuu, on meillä aikaa toisillemme. Vaalimme liittoamme monin tavoin ja rakastuminen on muuttunut rakkaudeksi.

Huolehdimme siitä, että meillä on myös kahden keskiskistä aikaa. Voidaan käydä lounaalla tai tehdä yhdessä upea lounashetki. Käymme seikkailemassa pitkin Helsinkiä yhdessä. Eikä tietenkään meidän liitto ole aina ruusuilla tanssimista, kyllä meillä riidellään ja taistellaan mutta sitten jutellaan ja anteeksi annetaan. Annetaan myös toiselle paljon tilaa, jos sitä tarvitaan. Minä esimerkiksi olen sellainen, tarvitsen paljon omaa tilaa ja itseni kanssa olemista. Siksi mieheni nappaa nuorimman tasaisin väliajoin ja menevät isoisälle yökylään, minä jään kotiin ompelemaan läpi yön.

Miten osoitamme rakkautta toisillemme?

Mies hoiti minua kaiken muun lisäksi kun olin todella huonossa kunnossa, enkä voinut edes liikkua. Hän ostelee minulle kenkiä, kuin kukkia. Saan kahvin joka aamu sänkyyn, hän lähtee jokaiselle hullummallekkin reissulle mielellään mukaan.

Minä taas neulon villasukkia ja parsin niitä. Teen herkullisia ruokia ja annan aikaani. Katson hänen tykkäämistä leffoista, lähden sellaisille reissuille, jotka eivät aina ole minua varten. Mutta nautin seurasta.

Ne ovat niitä hyvin pieniä tekoja, joita toisillemme teemme tai sanomme. Hoivaamme yhdessä lapsia ja tyttöjämme. Käymme tyttöjen kanssa kahdestaan lenkillä kun toinen ei yksin jaksa. Teemme erilaisia seikkailuja ympäri Helsinkiä ja järjestämme yhteistä aikaa. Annamme myös tilaa toisillemme kun sitä tarvitaan.

Hän ja minä on me kaksi

Meillä hassutellaan, juostaan peräkanaa ympäri asuntoa, nyhvätään sohvannurkassa mutta meillä myös riidellään ja itketään. Meillä on tunteet sallittu, kiukutellaan ja saadaan itkuporaraivareita. Se ei haittaa kun kotona on turvallista olla oma itsensä. Myös lapsien. Ollaan temperamenttisia, tulisieluisia ja se on ok.

13 vuotta yhdessä, 13 vuotta naimisissa. Ei siis haittaa, vaikka menee hetkessä naimisiin, homman saa kyllä toimimaan. Näillä eväillä meinataan jatkaa lopun elämämme. Se oikea voi kävellä vastaan milloin tahansa, missä tahansa…Mieli avoimena vain.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

Käsityön teemavuosi – Uuden edessä ei ole samanlainen kuin aikaisemmat postaukset, vaan tässä postauksessa esittelen kaikki Kassiprojektin valmiiksi saadut työt. Olemme siis tämän projektin jälkeen uuden edessä. Ja se sopii tämän kuukauden teemaan hyvin, vaikkakin hiukan kiertoteitse. Minusta tämä on hyvä tapa aloittaa uutta kun saa vanhan sivun suljettua kunnolla, vai mitä mieltä olette?

Kassiprojekti on ollut vaikea, se on ollut hauska, aikaa vievä mutta olen saanut todella paljon. Muutakin kuin vaatteita… Olen saanut todella pysähtyä1 ja kaivautua aivojeni syvimpään kolkkaan ja etsiä sieltä ideoita ja visioita miten saan toteutettua tämän kaiken. Tosin, kaikkea en sitten kuitenkaan saanut tehtyä, mutta se ei haittaa kuitenkaan, vaikka lopputulos ei ollut ihan sitä mikä oli tarkoitus. Saada siis kaksi kassia tyhjäksi tekemällä sisällöstä jotakin järkevää.

Kassit sisälsi erilaisia pitsiverhoja, leikkuujätteitä, puuvillaa ja viskoosia lähinnä. Vaatteenkappaleita sekä vaatteita. Pohjalla oli myös koristenauhan pätkiä sekä pitsiä. Hyvin vähän tuli lopulta tehtyä pitsillä mitään, suurin osa on nähty blogin sivuilla, mutta ei ihan kaikkia, nyt näette myös ne mitkä eivät aikaisemmin ole olleet esillä.

Vuoden teemat tähän asti

• Tammikuu
• Helmikuu
• Maaliskuu
• Huhtikuu
• Toukokuu
• Kesäkuu
• Heinäkuu

Käsityön teemavuosi – Uuden edessä Päättää vanhan ja aloittaa uuden. Jotenkin niin ihana fiilis, kun yksi projekti on saatu päätökseen, vaikka se ei ollut niin täydellinen, mitä odotin. Projekti alkoi hiukan soitellen sotaan meiningillä muutama päivä ennen juhannusta, tarkoitus oli saada juhannuksen aikana kassit tyhjiksi, mutta se ei todellakaan ollut mahdollista. Tässä hommassa meni koko kesä. Välillä kyllästyin koko hommaan ja tein muuta. Sanoinkin heti alussa, että pitsiverhot koituu mun kohtaloksi ja näin kävi. Mutta ne saavat odotella parempia aikoja.

Mitä kaikkea kahden kassin sisällöstä tulikaan!

P.S. Yksi työ on kesken, sillä siihen ei riittänyt materiaali. Joten se valmistuu joskus tai sitten se irroitetaan näistä projekteista kokonaan ja siitä tulee keskeneräisten projekti.

****

culotte housut

Näitä tällaisia vetuketjuttomia pöksyjä onnostuin ompelemaan useampia kesän aikana. Näitä tuli jos minkälaisia. Ihan parhaat kesäpöksyt. Rennot, ohuet ja monikäyttöiset.

pitsihame+toppi

Topin tein yläpuolella olevien housujen jämistä ja hameen tein pitsiverhosta, sekä pätkästä valkoista trikoota, jota oli myös kassien pohjalla. Tätä samaa trikoota käytin toisessakin tuunauksessa. Trikoota jäi tosin hiukan jäljelle. Asua en ole ehtinyt kuvata kesän aikana.

paita

Myös housut kuuluu kasaprojektiin, mutta ei kassiprojektiin. Paidan kankaan heitin kassiin kun ompelin ihanan mekon itselleni. Tykkään tästä asu yhdistelmästä muutoinkin todella paljon. On todella söpö asu vaikka frillaa löytyy niin paidasta kuin housuistakin.

tilkkumekko

Tämä mekko oli ihan ensimmäinen työ minkä kassiprojektissa tein. Sain valmiiksi aivan ihanan juhannusmekon omalla suosikki kaavallani. Tästä tulikin ihan lemppari ja tähän upposi iso määrä materiaalia.

tilkkutunika

Tähän sain upotettua myös ison määrän vähän pienempää tilkkua ja yhdistin yhteen kaikkea sitä mitä sattui vielä olemaan jäljellä. Ompelin myös pitsit, jotka kassin pohjalta löytyi tähän tunikaan.

leikkuujätemekko

Tämän jälkeen ei näistä tilkuista vaatteita oikein saa. Nyt on kerättävä lisää materiaali, jotta voi tehdä kaikkea kivaa ja mukavaa päälle.

tilkkutoppi

Tämän työn kohdalla mun mies totesi, että tilkut on mun pakkomielle…On vähän kyllä mutta katsokaa nyt miten hauskoja vaatteita tilkuista saa..

paidan tuunaus

Minun vanha pieni paita pääsi uuteen käyttöön, kun lisäsin siihen vähän uutta volyymia takamukseen. Paidasta tuli heti oikein mieluinen, vaikkei sovi omiin väreihini ollenkaan.

bikinit

Kasseista löytyi myös vanha likainen pöytäliina sekä pikkuinen verhokappa. Luulen, että kyseessä oli enemmän salusiini kuin kappa. Mutta näistä kahdesta sain söpöt auringonpalvonta bikinit.

Puuvillapöksyt kesäyöhön

Puuvillatilkuista sain myös yöksi hauskat pöppylät. Nää toimii erittäin hyvin kesällä kun on kuuma mutta ei voi jostain syystä olla ihan ilkosillaan.

hiusdonitsit

Näitäkään en ole esitellyt täällä vielä. Ompelin loput pikkuiset palat yhteen ja tein niistä pieniä hiusdonitseja. Omassa postauksessa kerron tarkemmin mitä materiaaleja käytin.

tossut

Nämä tossut tein Härdellille ja ovat siis näin ihan viho viimeiset kassiprojektin tiimoilta tehdyt työt. Nämä eivät menneet kuin Strömsössä, vaan epäonnistuivat täydellisesti. Ja mitä enemmän koitin korjata, sen kamalammaksi tulivat. Mutta mitäpä sen väliä kun poika tykkää…

kaulahuivi

Kasseissa oli myös läjä erilaisia palasia, joita on jäänyt tuunauksesta yli. Näistä palasista kokosin kaulahuivin. Kiinnitin myös pitsin pätkiä sinne tänne. Vuoriksi laitoin valkoista trikoota, jota oli myös kassin pohjalla.

pitsiviirit

Pitsin jämistä ompelin viirit. Puuvillakankaiden lopuista tein pitkät suirot, joista sain tähän työhön hyvät kantit reunaan. Antavat myös kivasti väriä viireille.

servetit-servettipidikkeet

Nämä suloisuudet valmistuivat vanhojen housujen lahkeista, sekä pitsiverhon palasesta. Servetit taas puuvillatilkusta. Sain juuri ja juuri leikattua 4x isot ja 4x pikkuruiset servetit. Isoja servetteja en ole kuvannut ollenkaan vielä, joten ne eivät pääse ollenkaan tähän postaukseen, vaan tulee sitten joskus.

nenäliinat+pesupussi

Pitsimäärä, joka kassissa oli, oli valtava ja kaikesta en voinut tehdä mitään, enkä väkisin ala tekemäänkään. Mutta pesupussi nenäliinoille ja pesulapuille tuli pitsiverhosta, jota jäi hameesta yli ja puuvillalakanan tilkuista sain kivat nenäliinat vielä meille.

Mukavaa päivää kaikille!

-Melissa-