Miksi rakastan Helsinkiä? 

Helsinki on upea kaupunki, täällä on paljon nähtävää ja koettavaa, ihan parasta on se, että täällä voi myös käydä keräämässä pellolta herneitä ja kedon kukkia halutessaan. Niitä ei myyntiin saa kerätä mutta omaan tarpeeseen.
Helsinki on täynnä menoa ja meininkiä, tapahtumia löytyy ja retkiä voi tehdä vaikka minne, jokainen alue on erilainen ja ohjelma sen mukainen. Täällä ei aika tule pitkäksi, jos itse haluaa kokea eri tapahtumat.
Täällä on hienoa se, että voit mennä väenpaljouteen tai sitten vetäytyä omaan rauhaasi. On kaupungin vilske ja vilinä sekä maaseudun rauhaa, on merta ja rantakaistaa, on viheralueita, on metsää missä vaeltaa, on korkeita näköalapaikkoja ja vaikka mitä ihanaa. Tekemistä on koko kesäksi, jos päivittäin haluaa puuhata tai jättää seuraavaksi kesäksi jotain menoa.

Helteet ovat saapuneet Helsinkiin ja me hypättiin pyörien selkään ja lähdettiin ajelemaan Haltialaan. Kaivoin suloisen Ponini naftaliinista ja toetesin, että se on hyvä pyörä näihin lyhyisiin matkoihin. Pitkille en enää uskalla ottaa sitä, sen verran heikossa hapessa pyörä on.
Ei olla vielä päästy tällä tavoin kahdestaan istumaan terassille, joten oli pakko hyödyntää homma ja nythän me jäämme viikonlopuksi kahdestaan kun lapset lomailee meistä. Päästään seikkailemaan kunnolla vaikka miehen pitäisi gradua kirjotella, että valmistuisi vihdoin.
Koska oli helle, heitin päälleni kaverin äidin vanhasta mekosta tehdyn rantamekon päälleni ja sain senkin vihsoin tänne kuvattua. Mekon tein juuri ennen muuttoa tänne uuteen asuntoon. Nyt tämän mallisia mekkoja on jo niin paljon kaapissa, että tämä olkoon viimeinen tätä mallia mitä teen. Pakko löytää toisenlaisia kaavoja, joista tulee lemppareita.

Olen aikanani tehnyt meidän aikaisemman asunnon parvekkeelle lavojen päälle patjat, vanhoista patjoista, jotka päällystin farkuilla ja koska meille rantautui kaapista toinen iso patja, jolla emme tee mitään, päätin päällystää sen toisen lavan päälle. Päälystämisessä käytin jälleen tuunausjätettä, jota on kertynyt vuosien saatossa aika isot määrät. Nyt ei farkkujen tuunausjätettä ole kuin muutama suiro. jotka menee ihan eri tuunaukseen, kunhan saan aikaiseksi moisen.

Ompelu ei ole mitään helppoa ja oli suuria vaikeuksia saada erittäin painava päällinen laitetua patjan päälle. Koska farkut kuitenkin venyy ja paukkuu, niin sekin toi oman juttunsa hommaan. Vaikka kuinka mittaili, niin silti oli päällinen miten sattuu. Lopputulos on tyydyttävä, sormissa komeat vesikellot mutta fiilis on korkealla, sillä sain vihdoinkin tämän projektin valmiiksi, jota olen suunnitellut koko tämän muuton ajan. Eilen olikin ihanaa ottaa kunnon asento sohvalla, laittaa Netflix päälle ja pötkötellä ja katsella leffaa. Eipä muuta tarvita…Paitsi jäätelöä.

Patja on joku vanha patja, joka on kulkenut meidän mukana monet vuodet ja farkkujen alkuperä on Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto. En valitettavasti laskenut, kuinka monet farkut menee täysimittaisen patjan päällystämiseen, varsinkin kun palasia on valtavan monta. Vaikka homma olikin hankala ja takkuinen, niin olen varsin tyytyväinen tähän hommaan. Alan olla tyytyväinen myös muuten pihaan vaikka se tulee tästä muuttumaan kun saadaan porttia ja aitaa väsättyä, ehkä vasta ensi vuonna mutta kuitenkin.