Useasti kuulee jonkun sanovan siitä, että ei viitsi aina käydä samoissa paikoissa. Noh, meillä on sellainen tapa, että käydään samoissa paikoissa kahdestaan tai poikien kanssa tai sitten koko perhe. Sellaisia reissuja ovat juuri Haltiala, Suomenlinna, Vuosaaren huippu ja Lammassaari. Vaikka vierailukohteet ovat samoja, niin asiat voi tehdä eri tavalla siitä huolimatta. Kuten nyt kun lähdettiin pyöräilemään Helsingin vanhaan kaupunkiin.

Meidän vanha asunto tyhjeni sunnuntaina kokonaan ja se saatiin myös hyvin siivottua ja paklattua. Oli siis oikea aika hakea meidän ensimmäiset pyörät ja lähteä pyöräilemään. Sunnuntaina ei kelit olleet ihan kaikkein parhaimmat, kun tuuli oli kova, mutta auriko möllötti kivasti taivaalta. Olin aluksi vähän skeptinen fillaroinnille ja suunnitelmat muuttuivat todella monta kertaa vanhan asunnon pihalla, ennen kuin tehtiin lopullinen päätös, joka oli ihan oikea päätös. Pyöräillään vanhaan kaupunkiin, jatketaan siitä kävellen Lammassaaren vieressä olevalle Kuusiluodolle, jossa emme ole koskaan olleet. Kuusiluodolla on aina kesäisin vapaana myös lampaita mutta sunnuntaina olivat niin piilossa, ettei niistä näkynyt villan tupsuakaan mutta papanoita kyllä nähtiin. Olihan sekin nyt jotakin. Vaikka saari on ihan Arabiarannan vierustalla niin se on aivan eri maailma siitä huolimatta. Tämä onkin Helsingissä hyvin kiehtovaa, kun katsot toiseen suuntaan, näet ihanan luonnon, kun katsot toiseen suuntaan näet kaupungin sykkeen… Se on todella upea kontrasti.
Retken kohokohtia oli kuitenkin se, että pääsin vihdoin istahtamaan Oulunkylän laitureille, siinä on minun lempi paikkani. Katsella joen kovaa virtaa, jostain syystä vaikka olen meri ihminen, niin joki on myös minulle hyvin tärkeä, se on se meren häntä, joka piiskaa yhtä armottomasti kuin merikin.

Meillä on aina kylpyhuoneessa ollut tuollainen Ikean hylly, jossa on pidetty pyyhkeitä. Nyt sille ei ole sellaista virkaa kun kylpyhuoneessa on ihan toisenlainen hylly. Tämä pikkuinen hylly päätettiin laittaa yläkerran aulaan minun ompelutavaroita varten (ainakin osalle) mutta hyllyn jalat olivat aika kaameassa kunnossa kun on ollut kosteassa tilassa. Jalat eivät ole kastuneet mutta kostuneet kyllä vaikka suojat ovat olleet silloinkin pohjissa. Se häiritsi minua sen verran paljon, että kaivoin lankajämiä esiin, virkkuukoukkukin löytyi ja ei kun virkkailemaan sukkia jaloille.

Nämä sukkaset oli niin helppo tehdä, että tällainen tumpelo kuin minä osasin ne tehdä. Ensin ympyrää, sitten vaikka yläreunaan pylväitä, johon saa pujotettua nauhan ja sitten vielä nirkkoja. ainoat asiat, jotka osaan virkata. Tosin tämäkin aiheuttaa minulle jo paljon harmaita hiuksia kun en ihan ymmärrä mitä olen tekemässä.
Väreiksi valikoitui luonnonvalkoinen, vihreä, sinapinkeltainen ja pinkki. Hauskat värit ja tuo kivasti ilmettä tuohon aulatilaan vaikka ne eivät hyppää silmille. Ensimmäisenä kuitenkin jokainen näkee minun kenkävitriinin. Varmasti jossakin kohtaa esittelen teille vitriinini, joka nyt on paremmassa kohtaa mitä aikaisemmassa asunnossa. Ennen vitriini oli vaatehuoneessa, eikä niitä kenkiä kukaan muu nähnyt kuin minä. Nyt kaikki vieraat näkee ne ja se on hienoa.

Virkkailu olikin tosi kivaa vaihtelua muuton keskellä. Nythän ollaan jo valmiit…tavallaan. Osa tavaroista roudattiin appiukon luokse, ne ovat lähinnä minun ompelutarvikkeitani. Nyt on aikaa sitten rakentaa tuonne yläkerran aulan kaappiin minulle ompelupöytä. Sen jälkeen homma etenee niin, että tarvikkeet tulee tärkeysjärjestyksessä tänne ja laatikko kerrallaan ommellaan tyhjäksi. Toki täällä jo on kankaat laitettu nätisti kaappeihin mutta muut tarvikkeet ovat missä sattuu.