Mitä sitten kun ei osaa parsia sukkia? Vaikka on harjoitellut, katsonut videoita ja lukenut ohjeita? Ei vain osaa niin ei osaa. Mutta mitä sitten voi tehdä? En tosiaan ole hetkeen jaksanut edes opetella tätä jaloa taitoa, joten tein jotain mitä jo ihan hyvin osaan…Virkata.

Kun ei osaa parsia sukkia

Minulla on muutamat sukat reikäisiä kun en oikeasti osaa parsia sukkia. Paljon on kokeiltu ja ohjeita luettu. Hyvin huonosti vain onnistuu oikea parsiminen. Päätinkin tuossa muutama viikko sitten luovuttaa kun tuli eteen kotisukkien parsiminen. Minulla on kotisukkina erittäin kauhtuneet ja nyppyiset vanhat sukat, joista en vain osaa luopua, en sitten millään. Ne on ihana laittaa jalkaan raskaan työpäivän jälkeen.

Kaivoinkin jämälankaa esiin ja virkkailin erilliset pohjat sukkiin. Nyt sukat ovat astetta lämpimämmät ja pehmeämmät. Tuli kuitenkin parsittua vaikka ei ihan oikeaoppisesti tällä kertaa…Nyt sukat on enemmän tossukat kuin sukat. Mutta se ei haittaa tahtia. Voin myös sanoa, että sukista tuli todella lämpimät näin.

Entä se parsiminen?

Olen päättänyt opetella myös parsimisen salat, vaikkakin oppiminen on hidasta ja tuskaista. Uskon kuitenkin, että jossakin vaiheessa ymmärrän miten se onnistuu ja parsimiskohta on hyvä ja kestävä. Vanhan kansan taidot on hyvä olla hyppysissä. Se on vain pakko ottaa härkää sarvista ja ruvettava hommiin. En halua elää niin, että heitän vaatteen pois, jos siihen tulee johonkin reikä. Haluan oppia korjaamaan.

Se on erittäin jalo taito ja tietenkin toinen asia mikä liittyy tähän hommaan on se, että hankin myös vaatteita, joita voi korjata kun ne menee rikki. Nykypikamuodin ongelmat ovat juuri siinä, että vaatteita ei kauheasti kannata korjata, kun hajoavat. Menee enemmän rikki. Siksi ei pikamuotia helpolla enää tähän huusholliin. Näin olen päättänyt asian.

Osaatko sinä korjata vaatteita? Tai parsia? Korjaaminen sujuu kyllä, mutta parsiminen on vielä aika uutta minulle, mutta sen taidon opettelen vielä. Voi saada monin tavoin kivoja juttuja vaatteisiin kun harjoittelee korjausta.

Parvekeprojekti nostaa päätään

Tänä kesänä tuo parvekeprojekti ei ole ollut oikein sujuva ja paljon on jäänyt kertomatta ja suunnitelmia tekemättä. Mutta koskaan ei ole liian myöhäistä tehdä jotakin kivaa tänne. Läjä projektin tiimoilta meillä on farkkua edelleen jonkin verran, joista pienemmistä pitäisi keksiä jotakin hauskaa. Poika toi koiralenkiltä minulle kepin ja siitä lähti ajatus eteen päin. Tavallaan sain inspistä projektiin ihan siitä kun meidän parveke oli Hesarin viikkoliitteessä ja yhdessä kuvassa häiritsi tyhjä seinä.

Kyllä, minä voisin täyttää seinät ja lattiatilan kokonaan, niin hölmö olen. Näin pienen työn tekeminen sai isoja muutoksia aikaan meidän seinään. Tykkään todella paljon ja toimii hyvin. Alunperin ajattelin jonkinlaista poppanaa tai muuta seinäkoristetta mutta tämä toimii meille todella hyvin ja jälleen mies saa pyritellä päätään kun farkkua ilmestyy kuin vahingossa ympäri asuntoa.

Parveke-elämä jatkuu vielä pitkään

Toivotaan, että syksy pysyy pitkään lämpimänä ja voidaan rauhassa istuskella pitkälle syksyyn parvekkeen hämyssä ja nautiskella olostamme. Ihan vielä en olisi valmis laittamaan tavaroita pakettiin ja unohtamaan parve-elämän. Vielä olisi siis kesää jäljellä, minun mielestä ainakin.

Tein farkku palasista sydämiä ja täytin ne omplujätteellä, pujotin sydämet kahteen lyhyeen oksaan ja sidoin toisiinsa kiinni narulla. Ja seinään roikkumaan. Näin tuli hauska seinäkoriste. Erittäin helppo toteuttaa vaikka ihan kirjavasta puuvillasta.

Uudet ihanat koristeet farkusta

Minulla oli iso määrä jotain farkkuprojekteista ylijääneitä paloja, joista tein täytettyjä sydämiä, sisälle laitoin ompelujätettä, eli sitä mitä tulee saumurilla ompelusta. Nappasin pojan keräämiä keppejä kaksi ja yhdistelin ne naruilla, sain näin kivan seinäkoristeen tyhjälle seinälle.

Seinä on nyt hieno, on kuvia Kazimierzista, on hassu hattu ja pojan tekemä hylly. Nyt on siis seinä on täydellinen ja ei enää häiritse tyhjä kohta seinällä.

Eilen oli kammottava päivä Suomessa ja vaikka nämä asiat eivät blogiini kuulukkaan niin haluan siitä huolimatta välittää surunvalittelut omaisille ja voimia kaikille uhreille ja heidän läheisilleen. Voimia myös silminnäkijöille.