Tervetuloa uusin leluni, kyllä, se on kamera. ihanasti kiiltävä, uudelta tuoksuva kamera. Tätä olen odottanut niin pitkään. CoolPix kamera. Sopii todella hyvin tällaisiin kuviin, mitä otan blogiini. Muunlaista en oikeastaan enää osaa edes käyttää. Kevyt järkkäri, jossa on kiinteä objekti. Koen, että tavalliset järkkärit ovat liian massiivisia ja hankalia kuljettaa mukana. Tämä ei ole, tämä on pieni ja kaikki tarpeellinen on mukana aina.

Tervetuloa uusin leluni

Näin sateisena lauantaiaamuna on pakko tulla kertomaan, että meille on saapunut uusi lelu. Nimittäin, monet jo tieteävät keskäisen reissun Porin Jazzeille ja miten surullisesti kävi minun rakkaalle Nikon Coolpix kameralleni. Kameralla on toki saanut vielä otettua kuvia ja kamera kyllä toimii ihan hyvin edelleen mutta on saanut kuitenkin sellaisen tällin reissussa, että ei enää tuota sellaisia kuvia kuin ennen.

Oli siis aika hankkia astetta jämerämpi vehje. Pitäydyn edelleen kevyessä ja käsilaukkuun sopivassa Nikon Coolpixissa mutta nyt on putki hieman toista laatua kuin tuossa aikaisemmassa. Tällä on helppo kuvata oikeastaan mitä vain. Hyvä kamera juuri maisemakuvaukseen ja blogikuviin. Hämäräkuvat on aina hankalia mutta en anna sen vaivata minua yhtään.

Nyt alkaa uusi aikakausi blogissa

Eli nyt harjoittelen paljon kameralla kuvaamista, eli olkaa maltillisia minulle. Kuvaan kyllä pian myös tuotoksianikin. Seuraava sukkapostaus valmitunee huomiseksi, lupaan sen.

Kun sain kameran ulos paketista ja käteeni niin tämä tuntui todellakin omalta laitteelta. Parasta tässä tosiaan on se, että on kevyt ja pieni mutta erittäin tehokas järkkäri. Ulkokuvia en ole vielä päässyt kuvaamaan mutta kotona olen hämäräkuvia jo harjoitellut. Pääsette tässä postauksessa hiukan tutustumaan niihin. Vielä on paljon opittavaa, sillä ihan samoja juttuja ei tässä kamerassa ole kuin on tuossa vanhemmassa digiversiossa vaan pitää oppia hiukan enemmän järkkärin ominaisuuksia. Vaikka tuo vanhakin on digijärkkäri. 

Hämäräkuvan onnistuminen on kyllä näillä vehkeillä ikuisuuskysymys ja tuskin minulle koskaan täysin aukeaa mutta kiva tällä on leikkiä ja varmasti opin paljon uutta koko ajan. 

Joskus tuunaukset tulevat esiin heti kun näkee minkä haluaa tuunata, joskus taas kestää aikaa ennen kuin asia kertoo minulle mikä haluaa olla. Mutta kaikkein upeinta on nähdä miten paljon voi yhdestä ajatuksesta saada aikaan kuten nyt tämän postauksen kuusi paitaa on antanut minulle. Ihan hillitöntä nähdä, että koskaan ei kannata heittää tavaraa roskiin vain sen vuoksi, että juuri tällä sekunnilla sitä ei tarvitse. Toki pitää välillä ajatella myös sitä miten paljon voi varastoida. Itse olen nyt siinä kohtaa, että enempää en hae mistään, jos ei ole ihan pakko. Materiaalia löytyy sen verran paljon.
Näiden kuuden paidan yhteiset sävelet ovat aiheuttaneet kyllä sellaisen onnistumisen fiiliksen ja jotenkin tuntuu sille, että nämä ovat minun parhaita töitäni, joita olen koskaan tehnyt. Ainakin näistä olen ollut eniten innoissani vaikka aikaa nämä työt ovat ottaneet ja lopputulos on antanut odottaa vähän pidempäänkin. Uskoisin, että te kaikki saatte inspiraatiota näistä ideoista, jotka teille nyt esittelen.

Olen ennenkin esitellyt mitä kaikkea voi tehdä muutamasta vaatteesta ja niiden jämistä. Mutta jotenkin tuntuu sille, että juuri näiden paitojen kanssa puuhaaminen on ollut erittäin luovaa ja erilaista. Olen saanut nähdä miten moneen muokkautuu ensin ensimmäinen ajatus ja miten sen jälkeen saa vielä monta lopputulosta. Täytyy sanoa, että olen enemmän kuin tyytyväinen. Kaikki työt ovat onnistuneita ja varmasti tulen käyttäneeksi näitä todella pitkään. Jos teitä kiinnostaa, niin teen mielelläni muitakin tämän tyyppisiä postauksia myöhemminkin. Näette mitä kaikkea voi tehdä lopultaan aika pienestä määrästä lumppua.

Paidat on alunperin hankittu Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta ja niiden tarkoituksena oli päällystää iso ilmaisosastolta myös löydetty rahi. Rahin jälkeen oli itsestään selvää, että ompelen lopuista paidoista kivan paidan pojalleni. Mutta tämän jälkeen homma menikin mielenkiintoiseksi ja kaikenlaista tuli tehtyä ja yhdistettyä. Katsotaan siis mitä kuudesta aikansa eläneestä puuvillapaidasta oikein voi saada tehtyä…
Valitsin kuusi paitaa, jotka olisivat keskenään hyvin paljon samanlaisia mutta valitsin myös pari paitaa, jotka poikkesivat näistä neljästä muusta paljon. Ajattelin, että ne toisivat särmää enemmän suunnitelmaani. Lopultaan toteutukset olivatkin ihan jotakin muuta mitä olin alunperin suunnitellut mutta kaikki kuusi paitaa löysi lopulta toisensa jollakin tavoin. Paloja on vielä jäljellä vaikka laitoin ison määrän niitä vielä maailman rumimpaan peittoon. Peitto ei pääse tähän postaukseen, sillä siinä on muitakin paitoja näiden kuuden lisäksi mutta sitä voi kyllä käydä katsomassa täällä.

Minun on ihan pakko todeta, että haastetta minulle tulee eniten juuri tekstiilijätteen työstäminen. Tekstiilijäte on minulle enemmänkin sitä mikä jää yli ensimmäisestä tuunauksesta, jota en vielä miellä leikkuujätteeksi. Leikkuujäte on sitten pienempää silppua, esimerkiksi sitä mistä voi vielä askarrella ja tehdä vaikka niitä joulukoristeita. Lopuksi on ompelujäte, jota muodostuu saumurista sekä langanpätkistä ja tasotuksista yms. Pikku silpusta. Useimmiten leikkuu-sekä ompelujäte menee minulla tyynyjen sisälle. Pyrin siihen, että ihan kaikki tulisi käytettyä, eikä mitään menisi polttouuniin. Siksi juuri tämä on sitä hommaa mitä tosiaan tykkään tehdä ja paljon. Tykkään kyllä myös ihan perus tuunaamisesta mutta tämä on tosiaan jotain yli senkin.