Tildan talvisia tunnelmia
Tildan kirjat ovat minulle olleet aina vähän isoja kysymysmerkkejä. En ole koskaan ihan ymmärtänyt niiden sisustusasioiden päälle, mitä näissä kirjoissa on. Nyt kuitenkin löysin Tildan talvisia tunnelmia kirjan ja ompelin yhden työn ja ehkä sitten kuitenkin alan jotenkin ymmärtämään näitä töitä. Ja ei, en ostanut kirjaa kirjakaupasta, vaan Kierrätyskeskuksesta.
Tildan talvisia tunnelmia
Aurinko kutittelee nenää kun astun autosta ulos, hiki virtaa pitkin selkää kun kipittelen Nihtisillan Kierrätyskeskukseen. Tarkoitus olisi löytää jokin käsityökirja, josta saisi mielenkiintoisia, ehkä hiukan unohduksissa olevia ideoita syksyn kerhoihin. Suuntasin ensimmäisenä ilmaisosastolle ja aloin penkoa kirjahyllyä ja laatikoita. Kirja kasan alta kurkisti jotakin tuttua, jonka olen nähnyt monet kerrat, mutta koskaan en ole selailua enempää innostunut kirjasta. Mutta nyt ajattelin kirjan ottaa, jos vain kerkeän. Monta hikistä kättä penkoo ja heittelee kirjoja sinne tänne ja minä haluan vain tuon yhden.
Otan asennon ja hyökkään kohti tätä tiettyä kirjaa. Se on kuin hidastus elokuvasta kun nappaan kirjan itselleni, koska kirja on alimmaisena, kaatuu koko kirjakasa kauniisti pitkin poikin ja saan närkästyneitä katseita suuntaani. Minua se ei haittaa, haluan pian pois tuosta ahtaasta tilasta, joka on kuin sauna ilman kiuasta ja alan työntymään ihmismassaa vastaan ulos ilmaisosastolta. Tämä kirja saa riittää nyt tällä kertaa. Haluan pois.
Miksi nämä kirjat aiheuttaa minussa väänteitä?
Johtuu ehkä nukkien muodosta, jotka muistuttaa minua lapsuuden kuumeunista, joissa erittäin lihava ja lyhyt mies tanssii erittäin laihan ja pitkän naisen kanssa. He ovat pimeässä tilassa ja loistavat mustaa tilaa vasten. Tunnelma unessa on aina ollut todella ahdistava. Musiikkia ei kuule koskaan mutta pari tanssii aina, se ei lopu vaikka miten unessa yritän herätä. Nuo nuket, joita kirjassa on, ihan jokaisessa kirjassa, muistuttavat minua tuosta kuumehoureunesta aina. Nykyään en sitä kyseistä unta enää nää, mutta muistan sen koko lopunelämäni. Se ei myöskään ole minun ainut kuumeuni, mutta se on silti ahdistava.
Joka tapauksessa päätin ommella yhden noista ideoista ja tietenkin valitsin ompelukoneen, se sopii minulle erittäin hyvin. Koska minulla ei myöskään ole tuollaisia materiaaleja mitä ohjeessa oli, joten piti ryhtyä hyvin luovaksi, tein napeista ja pahvista lankarullan, vähän turhan paksua rautalankaa oli, mutta ei se mitään, näillä mennään. Hauska ompelukone tuli kuitenkin ja voin luvata, että kyseinen ompelukone tulee tutuksi kyllä teille vielä moneen kertaan!
Saanko esitellä, minun Tilda ompelukoneeni!
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Minulta löytyy myös kyseinen kirja ja sekin varmaan jostain kierrätyskeskuksesta joskus ostettu, hih =)
Pieni tarkennus, että kirjan nimi on Tildan talvisia tunnelmia, ei unelmia.
Toki niinhän se on 🙂 Jotenkin aivot käänsi tekstin unelmiksi 😀 Kiitos korjauksesta.
Miten saatkin tavallisesta kirppari käynnistä tuollaisen spektaakkelin. Hauska juttu.
Kiitos 🙂